Toinen päivä lähtenyt käyntiin aika jees..tuossa dösässä äsken pohdin, että tulenkohan onnistumaan tässä? Matka on NIIN alussa, ja sitäpaitsi, oonhan aikaisemminkin päättänyt lopettaa nykyisyyden ja aloittaa matkan, mut oon AINA kääntynyt takaisin..

Jos kuulostaa sekavalta, niin, selvennettäköön, että  "kotimatka" on taiteellinen ilmaisu seuraavaalle: omaehtoinen paraneminen bulimiasta. Ja parista muusta elämää myrkyttävästä ilmiöstä pääni sisällä.

Aiemmin byyttaamisen jälkeen olen aina päättänyt, että tämä on sitten se ihan vihoviimeinen kerta. MUTTA jostain pirullisesta syystä aina päädyn sorkkaisemaan ne oikean käden etu- ja keskisormen sinne äänihuulten tietämille..hmm..sitten olen ajatellut, että hitto vie, jos vaan pääsisin muuttamaan omaan kämppään, niin normalisoituisin. SALETTII :D sit ei vaa tarttis jynssää sitä pönttöä kuin sol-palvelun siivooja..niin siis olen vakaasti ollut tähän aamuun asti sitä mieltä, että äitee, jonka kanssa budjaan on häiriöisessä suhteessaan ruokaan/kaloreihin osasyyllinen mun krooniseen ylenantamiseen. Eli jos muuttaisin välittömästä vaikutuspiiristä pois kokosin ihmeparantumisen.

Noh, tänä aamuna sitten siellä seutulinjan dösässä tuli mieleeni saippuasarjat, joissa päin helvettiä menevää suhdetta yrittää jompikumpi puolisoista paikata ehdottamalla lapsen hankintaa. Tähän se toinen puoliso sitten vastaa, että ei se lapsi mikään laastari ole, ekaks pitää saada ne peruspalikat kohdalleen ja suhde kuntoon, että voi alkaa ottaa isompia askelia.

No mutta, tämähän on täysin sovellettavissa mun suhteeseen itseeni. Ei se uuteen kämppään muutto mikään laastari ole, ekaks pitää saada tää Pee kondikseen, ennen kuin otetaan niitä isompia askelia.

Ja tämä pätee ihan kaikkiin elämäni osa-alueisiin, opiskeluun, työhön, seurusteluun....ym ym ym.

Jea. sitten På svenska kursen! Adjööö.